Vaalit 2007 vs Formula 2007

Molempien tyhjänpäiväisyys alkaa korostua. On aivan sama kuin yrittäisi muuttaa maitoa piimäksi tai piimää voiksi. Mikään ei muutu. Sama keskustelu käydään ja siitä riittää lehdistölle ja kaikille medioille riittävästi "purtavaa" ennen ja jälkeen. Vaikka mitään todella uutta ei tapahtuisi. Jos vaalit voittaisi joku ulkoavaruuden puolue ja Formulakisat vaikka joku sellainen joku eksyi vahingossa ajamaan radalle ilman lupaa. Se olisi uutinen. Me odotamme että jotain tapahtuisi ja aina tapahtuu vaikkei mitään tapahtunutkaan. Media on runouden kourisssa, media on muuttumassa runoudeksi. Runous on mediassa. Media on runouden suurin syöttövasikka. Kaikki me tarvitsemme kirjaimia, sanoja, lauseita täyttää maailma. Jotkut täyttävät sen ihmisillä. Me otsikoilla kaikesta mahdollisesta lillukanvarresta vesikäyttöiseen lakkahillopuristimeen. Onko sellaista edes vielä keksitty? Suomi on olemassa. Se on. Nautitaan tästä ihanasta sukulaissuhteesta mikä meidän kaikkien välillä on. Minä syön siinä välillä perunaa voilla. Tummaa leipää ja voita. Maitoa en juo. Jotain juon. Voita ja lohta päälle. Perunaa, juuri nyt perunaa ja pari sanaa paperille ennenkuin luen yöunikirjani viimeiset sivut ja huomenna aloitan jonkun uuden.

Aristoteleen kantapää

Aristoteleen kantapää
on nautittava ohjelma, jota onneksi voi kuunnella netissä Yleisradion Radiosoittimen avulla aina halutessaan uudelleen, kuten monia muitakin hyviä ohjelmia. Valitettavasti "Knalli ja sateenvarjo" ei kuulu tähän valikoimaan tekijänoikeudellisista syistä. Se olisikin ehkä liikaa toivottu. "Kantapään" parasta antia ovat tietysti lyhyet fraasit yms. mutta ohjelma on itsessään sellainen helmi, jota toivoisi suomalaisten kuuntelevan kuten ennenaikaan kun televisiota ei ollut. Meidän perheelle ohjelma on kuin muistikuva ajasta jolloin Kekkonen oli vielä presidentti, mutta tätä ohjelmaa tekevät eivät olleet vielä päässeet kokonaan opinahjoistaan.

Runoja

olen
nähnyt

olen
poissaolemassa

olen itseluottamusmies

minusta on kysymys
minussa ei ole mitään
hävettävää

käämin itseäni paperille
ja loistan hiljaisuudessa


#

ihoni on sanoissa
paras ystäväni
rigor mortikseni
patologi kuoli
ennen minua
olen olemassa
hänen sydämensä
terässä
olen hänen runoilijansa
elävä viilto
ihoon
jota ei ole olemassa
hänen
poissaolossaan

#

rakastan jarrujen ääntä
tappavien meteoriittien
makuuhuoneissa

rakastan alkoholia tuottavien
tähtien kirkuvaa kitkaa

rakastan oksennusta
joka voi lannoittaa
uutta sukupolvea
naiseni kohdussa

meitä suojellaan
että olisimme tällä tähdellä

asumme toisissamme
alastomina
kuin metsä

me olemme täällä
pysähtyneenä
hiljaisuudessa
käsi kädessä

huulet toisia etsien
taivaanmeren
tyynen kaikkeuden kolossa

#

Mikään ei ole ilmaista, ei edes suru

Kuulin tositarinan. Tuttuni siskon talo paloi kivijalkaan. Hän pelastui ja perhe, mutta koko 50 vuotta kerätty omaisuus ja muistot hävisivät viimeistä kilahdusta ja kuvaa myöten. Hänellä oli pelastuessaan uniasu ja yötossut. Hammasharjan hän hankki myöhemmin alkaakseen elämänsä uudelleen.

Loppuunkäsitelty - (Anna-Leena Härkönen)

Olen lukenut aiemmin Neil Hardwickin "Hullun lailla"-kirjan, joka sivusi jossain määrin Härkösen "Loppuunkäsitelty"-teemaa. Teema on tietysti väärä sanamuoto, koska Härkösen kirja kertoo tosielämästä aidosti ja oikeista henkilöistä. "Loppuunkäsitelty" sai minut pysähtymään ja itkemään. Teoksen elämänmakuinen ja itseasiassa jollain tasolla elämänmyönteinen tarina on huikea lyhyt trippi ihmismielen yllättäviin reaktioihin, kun läheinen ihminen poistuu liian aikaisin ja ennaltavaroittamatta. Kirjan tarina käärii sisälleen kuoleman ja elämän kuin muumion.

Tätä kirjaa ei voi suositella! Se on luettava sen, joka tahtoo tietää, miten elämä voi järkkyä myös muillakin kuin sillä joka lähtee pois. Suosittelen kirjaa niille, jotka odottavat elämästä jotakin hohtoa ihan ilmaiseksi. Mikään ei ole ilmaista, ei edes suru.

Sapporo 2007

Sapporo 2007 on ollut yhtä juhlaa. Vaikka kuumetta on ollut koko viikon aina iltapäivisin ja iltaa kohti, on Virpi Kuitusen ja Suomen hiihtojoukkueen menestys lohduttanut. Varmaa on myös se ettei kukaan uskaltanut toivoa näin hienoa menestystä. Anssi Koivranta nuoresta iästään huolimatta on osoittanut olevansa tuleva hiihtäjä, kun Hannu Manninen aikanaan lopettaa uransa. Naishiihtäjissä on tulossa uusia tähtiä. Se on upeaa. Mäkihyppyjoukkue on kieltämättä ollut tosi pettymys, mutta uusi mestarikin on jo näköpiirissä - Harri Olli.